Kotiin!

Nyt olisi laukut pakattu, ja ihan kohta pitäisi ottaa nokka kohti lentokenttää. Vaikka oon höpöttänyt tästä lähdöstä jo pidemmän aikaa sekä laskenut päiviä, niin en jotenkin kumminkaan voi käsittää, että tää oli nyt tässä. Miten aika meneekin välillä ehkä vähän liiankin nopeasti. Kyynelkanavia on viime päivinä availtu ahkerasti, ja tuskinpa selviän lentokentälläkään itkemättä. Myöskin tän viimeaikaisen Ninnin tuntien Helsinki-Vantaa saa osansa myös mun kyynelehtimisestä.

Eilen vietin mukavat klo 10-16 kolmella eri eläinlääkärillä edestakaisin ravaten sekä sitten autossa istuen. Koirien paperit pitäisi olla kunnossa, ja nyt sitten jännitetään pääsekö yks koira reissuun mukaan, sillä KLM ei ole lupailuista huolimatta laittanut vahvistusta sen lennosta mun s-postiin. Mutta hei, olisihan tää matkustaminen liian helppoa, jos ei tarvitsisi yhtään panikoida. Hassua, että keskiviikkona viiden jälkeen iltapäivällä oon jo Suomessa, hui! Seuraava postaus tuleekin sitten Suomesta, kunhan kaikelta kiireeltä ehdin blogin pariin. Torstai menee asioilla juostessa, perjantaina tupareissa sekä synttäreillä, lauantaina makaan lähes kuolleena kumminkin kotona, joten blogger aukeaa viimeistään silloin. Pitäkää peukkuja pystyssä, että kaikki koirat saadaan koneeseen!

Mulla on muuten kyllä ihan paras äiti! Se tulee hakemaan mua lentokentältä, sekä se on imuroinut mun asunnon ja täyttänyt jääkaapin. Kiitos äiti <3

 

kuva weheartit.com