torstai 12. heinäkuuta 2012

Sunnuntain shoppailuja

Tämä neropatti ei ennen lähtöään jaksanut hakea kesävaatteita kellarista. Onneksi äiti sentään pelasti mut ja lähetti mun pitsishortsit tänne karkkilähetyksen mukana. Näistä shortseista hajosi sitten vetskari ennen käyttöä (laputkin on somasti paikallaan). Olenkin sitten hiihdellyt kennelin ulkopuolella pelkissä mekoissa ja hameissa (mikä nyt sinänsä ei ole mitään uutta). Matkalaukussani on valitettavasti rajoitetusti tilaa, eikä kesävaatteiden hamstraaminen tunnu kovin fiksulta, kun lokakuussa mua odottaa Suomen vesisateet. Päätysinkin ostamaan farkkushortsit niiden monikäyttöisyyden ja helpon yhdisteltävyytensä takia. Aion pärjätä näillä yksillä shortseilla tän kesän, sillä olenhan jo pärjännyt ilman shortseja pari kuukautta ;)

Farkkushortsit / Garage

Olen muutenkin yrittänyt rajoittaa shoppailua, kun pieni järjen ääni jossakin pään sopukoissa kertoo, että kaikki tavarat pitää saada takaisin Suomeenkin. Sunnuntailta mukaan tarttui shortsien lisäksi kuitenkin uusi ihana kukallinen jakku (jakkuaddikti ilmoittautuu!) sekä kultaiset ballerinat. Ai niin, ja uudet kennelkengät.

Kukallinen jakku / Costa Blanca

Kullanväriset ballerinat / Fairweather

Kennelkengät / Ardene
(elämän pieniä iloja, kun saa kuluneiden likaisten kenkien tilalle uudet)

Yli 3 kk oon pärjännyt ilman hiustenkuivaajaakin, mutta elokuisen reissun lähestyessä oli pakko hankkia tämä ihme, jotta pärjään reissulla. Tuhlasin kosmetiikkaan yli satasen Shoppers Drug Martissa, joten sain pari 10 dollarin lahjakorttia. Eikun uusi kierros myymälän kautta ja kassalle uuden föönin kera, jolle jäi hintaa lahjakorttien ansiosta 8,24 dollaria. Huippua! Suoristusraudan ja hiustenkuivaajan jätän kylmästi tänne seuraavalle kenneltytölle, kun niissä on eri verkkovirta ja pistoke kuin Suomessa. Eipä siis ymmärrettävästi rahallisesti huvita niihin panostaa. Eihän noi kyseiset kapistukset vedä vertoja mun Suomen vastaaville, mutta kyllä niillä pärjää. Miss you GHD <3


Viisi tuntia hillusin Stone Road Mall:ssa ja nälän yllättäessä istahdin nauttimaan epäterveellisistä KFC:n Chicken Popcorneista ranskisten ja light Pepsin kera.


Jälkkäriksi Starbucksin Mansikka Smoothie. Mä en vaan ymmärrä miten mun nimi voi olla niin vaikea!? Lausunkin sen aina "Nini" helpottaakseni näitä, mutta ei se aina tosiaan auta.


Ai niin, joka kertaa musta tuntuu yhtä oudolta, kun kassalle kiikuttaa tuotteen, niin myyjä kysyy sainko apua joltain muulta myyjältä ennen kassalle tuloa. Ja vielä kummallisempaa on, jos en ole saanut apua, niin kysytään heti haluanko valittaa asiasta. Siis hei, mä oon Suomesta, en mä oo tottunut liikkeissä saamaan palvelua. Tässä asiassa suomalaiset voisivatkin ottaa oppia täältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti