perjantai 20. heinäkuuta 2012

R.I.P. Dear Vilma

Pikkuinen Vilma mäyriäiseni pääsi tänään parempaan paikkaan - paikkaan, jossa sillä ei ole enää kipuja, jossa se saa haukkua sydämensä kyllyydestä ja jossa sillä on aina ruokaa tarjolla <3 Vilma olisi täyttänyt elokuun ensimmäinen päivä tasan 10 vuotta. Vilma oli toinen ensimmäisistä koiristani, ensimmäinen pk. kääpiömäyräkoirani, ensimmäinen "näyttelytähteni", ensimmäinen (ja ainoa) Suomen muotovalioni, ainoa koiristani joka on läpäissyt PIKA-kokeen, maailman paras ja rakkain pieni meluapina, joka opetti minulle hurjan paljon.

Vilma sairastui luusyöpään, johon ei ole parannuskeinoa ja se on todella kivulias. Kerrankin elämässäni oli pakko ajatella epäitsekkäästi, ajatella mikä on Vilmalla parasta. Olo on täysin tyhjä, kun tietää, ettei kotiin palatessa Vilma haukukaan iloisena ovella ja kiipeä mun syliin. Tiedän, etten olisi voinut auttaa Vilmaa, mutta tuntuu kauhealta, etten ollut sen rinnalla sen viimeisinä hetkinä. Juuri nyt vihaan täällä hemmetin Kanadassa oloani! Haluan kotiin.

Viime yö meni lähes nukkumatta, kun illalla ajattelin ja itkin Vilmaa, yöllä tuli äidiltä viesti, että Vilma on nukutettu ikiuneen ja siinä se loppu yö menikin itkiessä. Aamulla oli pakko ryhdistäytyä ja raahautua kenneliin, vaikkakin kyyneleet tulee silmiin heti asiasta puhuessa tai Vilmaa ajatellessa. Tätä kirjoittaessakin kyyneleet valuvat valtoimenaan.

Mun piti mennä illalla raveihin, mutta näillä yöunilla ja tässä olotilassa en olisi ollut maailman parasta seuraa, joten peruin sen ja jään kotiin suremaan. Yritän huomenna aamulla päästä pois talosta, vaikkakin juuri nyt ajatuskin kauhistuttaa. Ehkä se elämä alkaa pikkuhiljaa näyttää valoisammalta, vaikkei nyt siltä tunnukaan.

Yksi viimeisimmistä kuvista musta ja Vilmasta. En olisi ikinä voinut uskoa, etten näe rakastani enää Kanadan matkan jälkeen. Elämä on niin epäreilua.


Syttyi taivaalle uusi tähti,
koiraenkelinä tästä maailmasta lähti.
Nyt saat juosta lailla tuulen
vihreillä niityillä ajattomuuden.
Tuskaa, kipua, surua ole ei,
uni lempeä sinut sateenkaarisillalle vei.
Hyvää matkaa pikkuinen,
täällä sinua ajattelen.


4 kommenttia:

  1. Hyvää matkaa pieni Prinsessa <3 Voimia perheelle.

    VastaaPoista
  2. T: Little Sweet poppoo

    VastaaPoista
  3. Voi! Tiedän tunteen. Vilmalla oli hieno Vilman elämä ja se oli Vilman elämän pituinen. Vilma oli todellinen kaunotar ja on jättänyt tassunjälkensä varmaan monen ihmisen sydämeen. Näin Vilman vilaukselta ennen ikiunta. Hän näytti todella levolliselta ja kauniilta. Toivottavasti tämä tieto lohduttaa edes pikkaisen. Sinulla on siellä tehtävä. <3

    Ajatuksin, Aria

    VastaaPoista
  4. Moi Muru, jos sinä itkit kirjoittaessasi niin minä vastaavasti lukiessani. Tämä päivä on ollut yksi vaikeimmista. Kyyneleet on valuneet solkenaan ... ja vaikka et ollut fyysisesti läsnä, olit silti siellä ... <3

    VastaaPoista